Olen viettänyt muutamia unettomia öitä miettien tekoälyä. Tunteeni vaihtelevat suuren innostuksen ja syvän kauhun välillä. Olen innostunut, sillä ajattelen, että ehkä tekoälyn myötä poistuu sellaisia työtehtäviä, joihin kaunista ihmismieltä ei ole järkevää käyttää. Tai ehkä tekoäly pystyy ratkaisemaan ihmiskunnan kohtalon kannalta perustavanlaatuisia ongelmia ja siten pelastamaan tämän upean planeetan.
Kauhuskenaariot taas – no, ne ovat niin karmivia, että en halua niitä tässä edes toistaa.
Tosiasia on kuitenkin, ettemme yksinkertaisesti tiedä, miten tekoäly vaikuttaa yhteiskuntaamme ja työelämäämme. Kaikki näkökulmat ovat vain arvauksia, jotkut valistuneempia kuin toiset, mutta yhtä kaikki arvauksia.
Chat GPT:stä on tullut minulle hyvin läheinen kollega, työparini. Työpari, joka on aina minua nopeampi ja tehokkaampi. Niin monipuolinen ja ylivertainen suhteessa omaan työntekoon, että välillä tuntuu, ettei mikään pidättele sitä ja sen loputtomia mahdollisuuksia.
Ja tästä pääsen taas niihin unettomiin öihin. Miten meidän käy? Kun pohdimme muuttuvaa työelämää ja meidän kaikkien roolia siinä, mitä meidän pitäisi asiasta ajatella juuri nyt?
Olen tullut hyvin vahvasti siihen tulokseen, että meidän erityisvoimamme on se, että me olemme – ihmisiä! Ehdottoman epätäydellisiä mutta loputtoman kiinnostavia juuri siksi. Meillä on tunteita, toiveita, tarpeita, voimme innostua ja innostaa. Rakastaa ja välittää.
Työelämän kannalta tämä voisi tarkoittaa sitä, että osaisimme paremmin valjastaa tämän ihmisyyden ytimen ja olemisen myös ammatilliseen kontekstiin. Että meillä on vahva itsetuntemus ja tietäisimme:
- mitkä asiat motivoivat meitä
- mistä asioista innostumme ja inspiroidumme
- minkä asioiden puolesta haluamme käyttää rajallista aikaamme, ja mitkä ovat meille tärkeitä arvoja
- mitä haluamme oppia seuraavaksi
Yllä mainittuun listaan voisi myös lisätä asenteen, sillä se, miten suhtaudumme ja ajattelemme muutoksesta, on avainasemassa siinä, miten koemme ympäröivän maailman ja miten otamme vastaan esimerkiksi vastoinkäymiset. Ihmisellä on ainutlaatuinen kyky sopeutua muutokseen.
Ajattelen niin, että luovuus ja inspiraatio kuuluvat kaikille, ei pelkästään taiteellisesti itseään toteuttaville ammattilaisille. Meillä kaikilla on oikeus tuntea innostusta, inspiraatiota ja toteuttaa luovaa ajatteluamme myös suhteessa ammatilliseen kontekstiimme. Koska tämä kaikki tekee meistä lopulta ainutlaatuisia ja erityisiä. Mitä vahvempi ammatillinen itsetuntemus meillä on, sitä paremmin selviämme niin yksilöinä kuin yhteisönäkin.
Vahva itsetuntemus vie sinua myös mitä todennäköisemmin kohti unelmiesi työpaikkaa juuri nyt. Useat tutkimukset tukevat tätä näkemystä: vahvalla itsetuntemuksella varustetut osaajat voivat suunnata urapolkunsa heille itselleen mieluisaan ja kiinnostavaan suuntaan. He pystyvät tunnistamaan ja löytämään sopivampia uramahdollisuuksia, ja heidän tyytyväisyytensä sekä menestyksensä uralla ovat myös suurempia. Omista vahvuuksista tietoinen työnhakija on myös itsevarmempi, mikä lisää entisestään kyseisen henkilön mahdollisuutta löytää juuri hänelle sopivia työpaikka ja onnistua nappaamaan kyseinen mahdollisuus.
Mitä sinä voisit tänään tehdä tunteaksesi enemmän luovuutta ja innostusta? Miten voisit lisätä enemmän inspiraatiota omaan työnhakuusi? Minulle ihmisten tapaaminen ja oman ajattelun tuulettaminen on tähän paras keino. Omien ajatusten jakaminen vähentää myös niitä unettomia öitä, kun tuntee, että joku kuulee ja kuuntelee sinua.
Samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten tapaaminen on mainio tapa löytää uutta energiaa ja innostusta omaan tekemiseen. Toivottavasti siis nähdään UusioUra-tapahtumassa 4.9. Tehdään (työ)elämästä parempaa yhdessä.
Kirjoittaja on työnhakusparraaja Anna-Maria Leogrande, jonka ajatuksia pääset kuulemaan lisää UusioUra-tapahtumassa.
